Koskettaako yksinäisyys?
Yksinäisyys ei vain tunnu ikävältä, vaan vaikuttaa tutkimusten mukaan toimintakykyymme, hyvinvointiimme ja tuen tarpeeseemme. Onkin sanottu, että yksinäisyyttä tulisi käsitellä vakavana terveysriskinä. Vanhemmalla iällä tapahtuvat elämänmuutokset ovat yksi iäkkäiden yksinäisyyden erityispiirteistä. Mitä vanhuusiän yksinäisyydestä olisi syytä tietää ja mitä keinoja sen vähentämiseen on?
Lähes jokainen meistä kokee todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa yksinäisyyttä. Ihmisinä kaipaamme toistemme läheisyyttä ja meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä. Yksinäisyyttä tunnetaan usein silloin, kun koetaan, ettei olla osa yhteisöä.
Yksinäisyyden kokemus ei kuitenkaan ole riippuvainen sosiaalisten suhteiden määrästä. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi ystäviä tai muita läheisiä. Vailla seuraa oleva, yksin viihtyvä ihminen, ei taas välttämättä koe yksinäisyyttä ollenkaan.
Harvakseltaan koettuna yksinäisyys on tavallista, ohimenevä tunne muiden joukossa. Pitkittyessään yksinäisyys voi kuitenkin aiheuttaa mielenterveyden ja muun hyvinvoinnin kannalta merkittäviä haittoja, kuten elämänilon ja -halun vähenemistä, unettomuutta, arvottomuuden kokemusta, masennusta ja muistiongelmia sekä vaikeuttaa kotona selviytymistä ja lisätä palvelutarvetta.
Mitä yksinäisyyden taustalla on?
Yksinäisyyden taustalla voi olla monia tekijöitä, niin ulkoisia kuin sisäisiäkin. Sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi jotkut persoonallisuuden piirteet kuten arkuus. Ulkoisia tekijöitä voi olla esimerkiksi asuinympäristön vieraus. Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyteen liittyy usein jokin elämänmuutos laukaisevana tekijänä kuten eläköityminen, sairastuminen, muutto tai puolison kuolema. Yksinäisyyttä voi kokea myös fyysisen kosketuksen puutteesta, vaikka merkityksellisiä ja läheisiä ihmisiä olisikin arjessa mukana.
Tilastokeskuksen mukaan eniten yksinäisyyttä vuonna 2022 ikäryhmävertailussa kokivat yli 85-vuotiaat (45,7 %). Ikä yksinään ei kuitenkaan aiheuta yksinäisyyttä, vaan yksinäisyyttä koetaan kaikissa ikäryhmissä. Iäkkäiden yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhteydessä heikkoon tulotasoon ja matalaan koulutukseen.
Jyväskylän yliopiston LISPE-tutkimuksesta selvisi, että myös koetut ympäristön esteet lisäävät yksinäisyyden kokemusta kotona asuvilla iäkkäillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportin mukaan taas iäkkäiden palvelunsaajien yksinäisyys vaihtelee eri asumismuodon mukaan. Yksinäisyyden kokeminen oli kotihoidon asiakkailla yleisempää kuin ympärivuorokautisessa hoivassa tai yhteisöllisessä asumisessa.
Keinoja iäkkäiden yksinäisyyden vähentämiseen
Kuten sanottu, syyt yksinäisyyden taustalla ovat moninaiset eikä sitä siis voida poistaa millään yksittäisellä konstilla, vaan tarvitsemme monipuolisia keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Yksilötasolla syyt kunkin koetun yksinäisyyden taustalla tulee selvittää ja puuttua niihin yksilöllisesti. Paikallisena keinona voi olla vertaisryhmän ylläpitäminen helposti saavutettavassa tilassa ja valtakunnallisena keinona taas on esimerkiksi yksinäisyysverkoston koordinointi.
On hyvä pitää mielessä, että yksinäisyydestä voi ja kannattaa puhua. Jos epäilet jonkun olevan yksinäinen, älä epäröi kysyä asiasta. Kysyminen tai puheeksi ottaminen ei lisää yksinäisyyttä, vaan on mahdollisesti helpottavaa jo sellaisenaan, kun ihminen voi kokea tulleensa nähdyksi. Puheeksi ottaminen mahdollistaa ongelmaan tarttumisen ja mahdollisten toimenpiteiden miettimisen.
Yksi hyvinvointialueiden tuottama palvelumuoto, jolla voidaan vähentää iäkkäiden kokemaa yksinäisyyttä, on kuntouttava päivätoiminta. Päivätoimintaa järjestetään iäkkäiden kotona asumisen tukemiseksi ja raskaampien palveluiden tarpeen vähentämiseksi. Joillekin kuntouttavan päivätoiminnan ryhmään osallistuminen on ainoa sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Toimintaan pääsyn kriteereissä on eroja hyvinvointialueiden välillä eikä kaikilla ole mahdollista päästä mukaan päivätoimintaan, vaikka siitä hyötyisikin.
Ihmistä, joka kokee yksinäisyyttä voi koettaa kannustaa hakeutumaan tai lähtemään mukaan johonkin paikalliseen toimintaan. Uudet asiat ja ympäristöt voivat jännittää, joten jos mahdollista, voi mennä tueksi mukaan tutustumaan toimintaan. Olennaista on löytää yksinäisyyttä kokevalle mielekästä toimintaa, jossa tapaa muita samanhenkisiä ihmisiä ja on mahdollista luoda merkityksellisiä ihmissuhteita.
Esimerkiksi järjestöt tarjoavat paljon matalan kynnyksen toimintaa ja ainakin mielenterveysjärjestöjen toiminnasta sekä Vanhustyön keskusliiton kehittämästä Ystäväpiiri-toiminnasta on varmasti löydettävissä vertaistukea yksinäisyyteen. Ensiapu yksinäisyyden kokemuksen purkamiseen voi tapahtua myös Mielenterveyden keskusliiton Valoa-chatissa.
Juhlapyhät voivat koetella yksinäistä
Erityisen kivuliaalta yksinäisyys voi tuntua juhlapyhinä, jolloin on tavanomaista kokoontua perheen ja läheisten kesken. Yksinäisyys voi koetella viettäessä pyhää yksin tai seurassa, jossa ei koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Alla listattuna muutama yksinkertainen ehdotus, miten lievittää yksinäisyyden kokemusta omassa lähiympäristössään.
- Kysy tuttavalta tai naapurilta mitä kuuluu ja osoita olevasi aidosti kiinnostunut.
- Hymyile vastaantulevalle.
- Vie uudenvuodenkortti tai lähialueen matalan kynnyksen tapahtumavinkki taloyhtiön ilmoitustaululle.
- Halaa tai laske kätesi lempeästi toisen olkapäälle kohdatessasi.
- Osoita hyväksyntää itsellesi ja muille.
Jenny Blomqvist, TtM & fysioterapeutti
Järjestötyöntekijä, Mielenterveyden keskusliitto
