Päiväkirja, osa 5: Kuntouttajasta kuntoutujaksi 

a book, rose petals, wedding-3051871.jpg

Taas sataa lunta. Koko eilisen päivänkin satoi lunta eikä huhtikuuta erota keskitalvesta kuin valon määrästä, jota riittää pitkälle iltaan. Tänään tuli täyteen neljä viikkoa olkapääoperaatiosta ja saan opetella toimimaan sisätiloissa ilman yläraajan kantoliinaa. Harjoittelu kantoliinattomaan elämään tapahtuu asteittain, sillä nyt aluksi olkapää selvästi väsyy, mikäli liikun ja toimin kotona pidempään ilman olkapään lepuuttamista kantoliinassa. Ulkona kantoliinaa tulee käyttää kuuden viikon ajan, joten vielä en piilota kyseistä apuvälinettä vaatekaapin perälle.   

Kuntoutuminen etenee hiljalleen

Yläraajan aktiivinen harjoittelu alkaa vastaa kuuden viikon kohdalla, mutta nyt saan toisella yläraajalla avustaa leikatun olkanivelen liikkeitä hieman aiempaa suuremmille liikelaajuuksille. Särkylääkkeitä en ole käyttänyt moneen päivään, vaikka tänään tekisi hieman Buranaa mieli. Missähän asennossa yläraajani on viime yönä ollut, kun olkapää meinaa olla niin kiukkuinen tänään? Joka aamu operoitu olkapääni on ollut kyllä jäykkä, mutta fysioterapeutilta saamieni kuntoutusohjeiden mukaan harjoittelemalla olkapää ja hartiaseutu rentoutuvat kohtuullisen mukavasti.

Kaivan sisäisen fysioterapeuttini esiin ja ohjaan lepoa sekä kylmäpakkauksen käyttöä tämän päivän ohjelmaan. Kovasti tekisi mieleni jo touhuta enemmän, mutta vielä täytyy malttaa mielensä.   

lumisade-lumi, talvi

Eilen oli uskomaton lumipyry. Yritin tehdä kolalapiolla terveellä kädellä lumitöitä saaden aikaiseksi metrin leveän ja kymmenen metriä pitkän kolatun kaistaleen. Lumisohjo vain tarttui kolalapion pohjaan. Tämän jälkeen totesin, että antaa olla. Taivas toi koko ajan lisää lunta ja mietin, että tässä kisassa jään kyllä väkisin toiseksi.  

Kaupassa käynti parasta laatuaikaa

Yhtä lailla tuskaiselta tuntui kauppareissuni, kun piti ostaa perheelle enemmän ruokaa kerralla ja saada kannettua useampi ruokakassi kotiin. Olen nyt pystynyt ajamaan lyhyitä reissuja automaattivaihteisella autolla ja käyn kaupassa jo piristääkseni itseäni. Kotiin tullessani pysäytin auton 15 metrin päässä ulko-ovesta ja kannoin lumisohjossa yhden ostoskassin kerrallaan etuovelle. En tietenkään saanut laitettua auton peräkontin luukkua kiinni ostoskassin peräkontista nostettuani ja yritin kiirehtiä ostoskasseja sisälle, jotta peräkontti ei olisi täynnä lunta. Kauppareissulla oli mukana kahdeksanvuotias tyttäreni, mutta kantoapua en häneltä saanut, sillä jokainen ostoskassi  painoi varmasti saman verran kuin tuo pieni lapsi. Voi taivas, että ihmisen pinnaa kyllä koeteltiin. Yritänkö haukata liian suuria palasia liian nopeasti? 

Olen minä lopulta kyllä onnellinen, että nämä toiminnalliset rajoitteet ovat tällä erää väliaikaisia.

Nämä arjen haasteet opettavat kunnioittamaan niitä henkilöitä, joilla toimintakyky on pysyvästi alentunut ja he pärjäävät arjessa sujuvasti.

Toivon myös, että kuntouduttuani kykenen arvostamaan terveyttäni entistä enemmän. Sen verran monta tuki- ja liikuntaelinvammaa sekä kuntoutusta olen jo käynyt läpi, että suomalaista terveydenhuoltoa osaan jo arvostaa korkealle. Yhä edelleen koen vahvasti, että olen voittanut niissä arpajaisissa, joissa arvottiin syntymäpaikat tällä maapallolla. Eikä haittaa, vaikka sataa lunta.   

suomen lippu, sinivalkoinen

Muistakaa, että voitte edelleen tehdä kysymyksiä olkapään kuntoutukseen liittyen. Vastaukset kokemuspohjaisia!