Taiteilua kipulääkityksen suhteen
Eilen tuli täyteen kolme viikkoa oikean olkapään kiertäjäkalvosinoperaatiosta. Yöt ovat edelleen rikkonaisia ja päivisin olen väsynyt. Ehkä osasyynä on, että pudotin kipulääkityksen minimiin liian nopeasti ja olen rasittanut yläraajaa turhan paljon päivisin tekemällä kotiaskareita, joihin yläraaja ei ole vielä valmis. Sitten olkapää kostaa minulle öisin.
Kenties rauhoitun nyt vähän ja otan parina iltana hieman lisää lääkitystä, jotta saan nukutuksi. Toki, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että pieni tyttäreni, joka pyörii öisin kellonviisarin tavoin vanhempiensa välissä, ei varsinaisesti paranna unta. Välillä herään, kun hänen pienet luiset jalkateränsä porautuvat kylkiluihini tai sitten hän jotenkin kipuaa unissaan puoliksi päälleni. Ihanaa, että hän on olemassa, mutta näissä tilanteissa on vaikeaa olla pelkästään onnellinen.
Koko kehon kuntoutusta!
Päivisin olkapääni ei kipuile merkittävästi, mutta hartiaseudun lihaksisto on yleisesti jumissa. Lisäksi kantoside, jossa kannan operoitua yläraajaa, aiheuttaa niskan lihasten jännittymistä. Hartioiden pyörittely, hartiaseudun lihasten huoltaminen lihashuoltovasaralla sekä terveen yläraajan kevyt käsipainojumppa ovat säännöllisesti ohjelmassani. Pidän peruskuntoani yllä kävelemällä joka päivä yli viisi kilometriä.
Merkityksellistä on, että kuntouttamisessa ja harjoittelussa huomioidaan koko keho eikä pelkästään operaatioalue.
Huomenna on taas fysioterapeutin tapaaminen ja saan uudet harjoitusohjeet leikattua olkapäätä varten. Ortopedin lausunnosta olen saanut aikamääreitä, jonka mukaan voin viedä harjoittelua progressiivisesti eteenpäin jo hieman etukäteen, kun en malta odottaa fysioterapeutin ohjeistukseen saakka. Tässä kohtaa lukijan on huomioitava, että olen itsekin runsaasti olkapääpotilaita ohjannut fysioterapeutti ja harjoitteluni tapahtuu leikanneen ortopedin suunnitelman mukaisesti. En ole siis varomaton malttamattomuudessani.
Ensi kesää odotellessa
Kuntoutumisen etenemisen huomaan menevän oikeaan suuntaan siinäkin, että suunnittelen jo kovasti mitä tulen tekemään, kun saan itseni kuntoon. Luen muun muassa eräilyyn ja luontoon liittyviä lehtiä ja mietin jo ensi kesän kalareissuja, nuotiotulia, riistaruokintojen rakentamista ja luontoretkiä lasten kanssa. Olkapäätäni vahvistan tulevana kesänä pihatöillä sekä soutamalla uistinta. Voimaannutan itseäni näillä itselleni tärkeillä asioilla. Positiivisen fiiliksen ylläpitäminen on edelleen tärkeää, kun kuntoutumisen hitaus meinaa turhauttaa. Eteenpäin joka tapauksessa mennään, joten suunta on yhä oikea.
Muistakaa, että voitte edelleen tehdä kysymyksiä olkapään kuntoutukseen liittyen. Vastaukset kokemuspohjaisia!