Ajat muuttuvat ja me niiden mukana (by MaikkiMoon)

Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mistä ajan muuttumisen huomaa? Lapsuusaika, opiskeluaika, suruaika, yöaika, sota-aika, pandemia-aika.

Aika muuttuu todellisuudessa koko ajan ja sen mukana kaikki, ihminen myös. Lapsi ei toimi niin kuin aikuinen, joskus kyllä toisin päin. Yöllä nukutaan mutta päivällä ei. Periaatteessa. Joillakin tyypeillä, kuten Oiva Ruoholla on kumma tapa toimia välillä juuri päinvastoin. Mutta ei nyt välitetä Oivasta. Hän tahtoo aina välillä tulla kuulluksi.

LÄTTÄHATTU JA HERÄTYSKELLO

Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Muutos on jatkuvaa. Muutoksen ratasta ei voi pysäyttää. Jotkin asiat muuttuvat hitaasti, aivan kuin huomaamatta. Milloin herätyskellot ja ihanat lelukaupat katosivat? Lättähattuja ei näy enää katukuvassa, ja kiskobussi-lättähattuja on vain museoissa. Maanteillä liikutaan tulevaisuudessa pelkästään sähköautoilla. Kännyköillä saa nykyään erinomaisia kuvia, mutta olisi mukava itse kehittää paperikuvia pimiössä. Nyt täytyy tyytyä muokkaamaan niitä tietokoneella. Kivaa sekin kyllä on.

AJAN MUKANA ON SYYTÄ MUUTTUA

Muistatko milloin niitä valtavan korkeita torneja – tuulimyllyjä – joissa on siivet päässä, alkoi ilmestyi teiden varsille, meriin ja tuntureihin? Oiva huomautti juuri, että ne ovat tuuliturbiineja. Ja kun niitä on monta, niin se on tuulipuisto. Kiitos!

Onko sinulla ikävä seteleitä, kolikoita ja pankkipalveluita ilman verkkopankkitunnuksia? Itse elin ilmeisesti ruuhkavuosia, kun huomaamattani läänit olivat muuttuneet maakunniksi. Ensi vuonna saadaan totutella hyvinvointialueisiin. Ei sille voi mitään. Ajat muuttuvat ja meidän kuuluu muuttua niiden mukana.

MITÄ TAPAHTUU, KUN MUUTOS TULEE NOPEASTI JA MAAILMANLAAJUISESTI KOSKETTAEN JOKA IKISTÄ MAAILMAN IHMISTÄ?

Millainen on ihmisen muutos? Mitä hän tekee? Miten hän suhtautuu muutokseen? Miten hän muuttaa tapojaan? Vai muuttaako?

Pandemia-aika pakotti meidät etätöihin, etäkokouksiin, etähautajaisin ja tottumaan monenlaisiin rajoitteisiin ja pakotteisiinkin. Vapauden rajoittaminen Suomessa on eri asia kuin vaikkapa Kiinassa. Vaaran uhatessa ja yhteisen hyvän nimissä me kuitenkin sopeudumme, emme ihan kiltisti ja vastaan panematta, mutta kuitenkin lopulta – kutakuinkin. Meistä tulee yhteisöllisiä, yhteiskunnan jäseniä.

Tosin kaikkia tämä aika ei ole onnistunut muuttamaan. He ovat niitä individualisteja, jotka vastustavat aina kaikkia omalle iholle tulevia rajoituksia. Vaikka ajat muuttuvat, niin he ainakaan eivät alistu. Muutos heissäkin kuitenkin tapahtuu. Eivät he voi olla niin kuin mitään ei tapahtuisi. He rupeavat vastarintaan.

Kun tämä erikoinen aika loppuu, niin mitä meidän uusille tavoille tapahtuu? Olemmeko me jotenkin pysyvästi muuttuneet? Etätyöt varmasti jäävät osalle työpaikoista. Entä yhteisöllisyys? Tunnollinen käsienpesu? Kun aika taas muuttuu, niin mekin muutumme. Palaamme osittain entiseen. Nousemme siiville ja lennämme uusiin maihin. Kokemusta viisaampina.

Eipäs nyt hätäillä ja kiirehditä. Pysyvä muutos syntyy pikku hiljaa. Karkkilakot eivät kestä. Tie valmistuu tietä kulkemalla. Yksi askel kerrallaan.