Viisi tiedettävää asiaa ennen mehiläistarhauksen aloittamista

bee, insect, flower-170551.jpg

Monet aloittavat mehiläistarhauksen eläkeiän korvilla, mutta mehiläisten hoitaminen on hauska ja hyödyllinen harrastus kaikenikäisille. Samalla tukee omalta osaltaan luonnon monimuotoisuutta ja lähialueen ruuantuotantoa. 

Ennen mehiläispesien hankkimista kannattaa osallistua mehiläistenhoitokurssille, sillä siten saa parhaat valmiudet mehiläisten tarhaamiseen. 

1. Yhdestä pesästä saa 20–100 kg hunajaa 

Kuten tässä Kultainnon artikkelissa todetaan, yksi mehiläispesä tuottaa hunajaa mitä tahansa noin 20 ja 100 kilon väliltä. Melkoinen haitari, eikä vuoden tuottoa voi mitenkään ennustaa edellisten vuosien perusteella. 

Hunajan tuottajahinta on noin 5 euroa kilolta, joten yhdestä pesästä saa tuloja huonoimmillaan vain noin sata euroa. Jos myy hunajaa suoraan kuluttajille, hinta on suurempi. Luomulaatu nostaa kilohintaa, mutta myös tarhauksen kustannuksia.

Yksi pesä vaatii työtä 10–20 tuntia vuodessa riippumatta siitä, paljonko satoa se tuottaa. Mehiläistarhaus vaatii myös hyvää peruskuntoa, sillä parisenkymmentä kiloa painavien laatikoiden nosteleminen käy työstä. Lisäksi mehiläistenhoitoon uppoaa rahaa joka vuosi: sitä kuluu niin ruokintasokeriin kuin esimerkiksi punkintorjunta-aineisiinkin. 

Mehiläistenhoitoon kannattaakin suhtautua sivutoimisena tulonhankintakeinona tai harrastuksena, ei pääelinkeinona.

2. Määrä ja monipuolinen tarjonta parantavat tuottavuutta 

Huonon kesän jälkeen sato voi olla vain viidenneksen hyvän kesän sadosta. Huonon talven jälkeen kokonainen pesä voi olla kuollut. Vaarana ovat myös karhut, esikotelomätä, varroapunkki ja ilkivalta. 

Tarhaaja voi parantaa tuottavuutta hankkimalla useita pesiä, jotka hän hajauttaa eri paikkoihin. Vaikka yksi pesä tuottaisi heikosti tai kuolisi kokonaan, voi toisilla pesillä mennä paremmin. Mehiläistarhauksen tuottavuutta voi parantaa myös hyödyntämällä mehiläispesän kaikkia tuotteita eli kittivahaa (propolista), siitepölyä, pergaa, emomaitoa, mehiläisvahaa ja mehiläismyrkkyä. Myös pesäilmaa voi hyödyntää – tosin apiterapiamajat ovat Suomessa (vielä) hyvin harvinaisia. 

Koska mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, voi tarhaaja myydä myös pölytyspalveluita. Maanviljelijät saattavat maksaa noin 60 euroa vuodessa siitä, että tarhaaja siirtää pesän kesän ajaksi esimerkiksi omenapuutarhaan. 

mehiläistarhaus, mehiläinen

3. Mehiläistarhauksen aloittaminen maksaa noin tuhat euroa 

Mehiläisyhdyskunnan eli pesän emoineen voi saada noin 350 eurolla, jos käytetty kalusto kelpaa. 

Mehiläispesä rakentuu pohjasta, pesälaatikosta kehineen (kehiä menee yhteen laatikkoon noin 10 kappaletta) ja kannesta. Styrox-pesät ovat edullisempia kuin puiset, mutta mehiläiset nakertavat niistä pikkupaloja, mikä lisää muovin päätymistä luontoon.

Yksi pesälaatikko riittää ehkä toukokuun ajan. Sen jälkeen tarvitaan lisää tilaa, eli uusia laatikoita ja uusia kehiä. Elokuuhun mennessä laatikoita voi olla päällekkäin jo 5–7 kappaletta. Kehiä joutuu uusimaan ja korjailemaan usein. Kehä rakennetaan valmiista listoista, mitkä naputellaan yhteen lankanauloilla. Mehiläisvahalevy kiinnitetään kehään pingotettuun kehälankaan juottamalla. Kehälanka on kiinni kehässä pikkuisilla holkeilla. 

Käytettynä ostettuun pesään tulee siis varata vähintään 350 euroa. Muut tarvikkeet maksavat helposti ainakin 650 euroa.

Uusi mehiläistarhaaja tarvitsee esimerkiksi:

  • Suojahaalarin
  • Pitkävartisia suojahanskoja
  • Kuorimahaarukan 
  • Lastoja, kakkupihdit ja muita pikkutarvikkeita
  • Hunaja-astioita ja purkkeja
  • Lingon
  • Sekoittimen
  • Siivilöitä 
  • Savustimen
  • Emoklipsin ja merkkaustussin

Kuten edellä todettiin, pesälaatikoita tarvitaan paljon. Puuvalmis laatikko maksaa 20–25 euroa per kappale, ja rahaa on varattava myös maaliin. Jokaiseen laatikkoon tarvitaan kymmenkunta kehää, joiden rakentamiseen tarvitaan kehälistoja, nauloja, kehälankaa, holkkeja, juotoslaite ja stanssattua mehiläisvahaa (15–18 euroa kilo).  Käsikäyttöinen hunajalinko maksaa ainakin 350 euroa. Sähkökäyttöinen maksaa vielä enemmän. 

Jos mahdollista, kannattaa käydä yhteiskäytössä olevalla linkoomolla. Silloin voi vähentää alkuinvestoinnista lingon osuuden, mutta toisaalta joutuu jonottamaan ja maksamaan ainakin 20 €/h joka kerta, kun tahtoo lingota.

Hunajan linkouksen ”sivutuotteena” syntyy mehiläisvahaa. Vahan voi myydä vahavalimolle (noin 8 €/kg) tai vaihtaa valmiiksi sulatettuihin ja stanssattuihin vahapohjukkeisiin. 

4. Mehiläispesän sijainnilla on väliä

Mehiläisiä voi hoitaa kaupungissakin esimerkiksi parvekkeella, tasakatolla tai takapihalla. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että lähistöllä on tarpeeksi mesikasveja sekä jokin vesilähde, jotta parvi voisi hyvin. Jos sijainti on huono, mehiläiset voivat hylätä pesän tai jopa menehtyä. 

Paras paikka mehiläistarhalle on tietenkin mahdollisimman lähellä mehiläistarhaajan kotia. Näin säästetään aikaa ja polttoainetta. On hyvä, jos autolla pääsee aivan viereen, sillä se helpottaa mehiläistenhoitoon liittyvää logistiikkaa. Tarhan tulisi sijaita hiljaisen tien varrella, eikä lähellä saa olla saastelähteitä kuten moottoriteitä tai kaatopaikkoja. 

Mehiläispesän sijoittamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, mikä yleensä heltiää ongelmitta.

Paras paikka tarhalle on hakkuualue, missä kasvaa mehiläisten lempikasveja maitohorsmaa ja vattua. Yhtä hyvä paikka on viljelty hedelmä- tai marjatarha. Vaihteleva maasto ja eri aikaan kukkivat mesikasvit ovat plussaa. Jokin vesilähde tarvitaan, mutta tautivaaran takia pesiä ei tule sijoittaa liian kosteisiin paikkoihin.

Ihanteellista olisi löytää suojaisa mäenrinne ja suunnata pesien lentoaukot idän ja etelän välille. Muutamat puut antavat suojaa auringolta, mutta lumivaaran takia pesiä ei kuitenkaan kannata sijoittaa suoraan havupuiden alle.   

Jos tarhaajalla on vain pari pesää, voi ne laittaa noin kahden metrin päähän toisistaan. Jos pesiä on useampi, tulisi pesien välissä olla 5–6 metriä. Jotta mehiläiset löytäisivät varmasti kotiinsa, on mehiläistarhaajilla tapana maalata pesät ja niiden lentolaudat erivärisiksi. 

mehiläinen, kukka, terälehti

5. Suomessa on ainakin neljänlaisia tarhamehiläisiä 

Suomessa tavataan ainakin neljää tarhamehiläisrotua. 

Täällä on kylmänkestokyvyltään erinomaisia krainilaisia mehiläisiä, melkein sukupuuttoon kuolleita Pohjolan mehiläisiä, lauhkeita italialaisia mehiläisiä ja buckfast-mehiläisiä

Buckfast-rotu kehiteltiin saman nimisessä luostarissa noin sata vuotta sitten, kun erästä munkkia alkoi tympiä mehiläistarhauksen työläys. Kyseinen munkki perehtyi rotujalostukseen saadakseen aikaan rodun, mikä tuottaisi mahdollisimman paljon hunajaa mahdollisimman vähällä työllä. Lopputulos oli mehiläinen, mikä ei juurikaan parveile, ja mikä voi tuottaa suuriakin satoja. Buckfast-rodun heikkoutena on kuitenkin se, ettei se talvehdi kovin hyvin.

Yhteenveto 

Ennen kuin hankit ensimmäisen mehiläispesän, käy mielessäsi läpi ainakin nämä asiat:

  • Pesä voi tuottaa hunajaa mitä vain 20–100 kg väliltä: montako pesää tarvitset?
  • Yksi pesä teettää työtä 10–20 h/vuodessa: montako pesää ehdit hoitaa?
  • Pesälaatikko painaa loppukesästä noin 20 kg: montako pesää jaksat hoitaa?
  • Kaikilla pesillä on käytävä parveiluaikaan ainakin 9 päivän välein tarkastamassa emo, ruokatilanne, lisätilantarve ja parveiluhalu: onko sinulla tarpeeksi aikaa?
  • Yhden pesän vaatima alkuinvestointi on noin 1000 € ja seuraava pesä kalustoineen maksaa helposti noin 500 €: montako pesää pystyt hankkimaan budjettisi puitteissa?
  • Voitko hyödyntää mehiläispesän kaikkia tuotteita, kuten mehiläismyrkkyä?
  • Mihin sinun kannattaisi sijoittaa mehiläispesä?
  • Missä säilytät mehiläistenhoitotarvikkeita, kuten linkoa, varalaatikoita ja vahoja?
  • Minkä rotuisia mehiläisiä sinun kannattaisi ostaa?
  • Voisitko saada mehiläistarhauksen aloittamiseen esimerkiksi maaseudun yritystukia tai starttirahaa?
  • Ethän ole allerginen mehiläisille? 

Jos edelleen tuntuu siltä, että olet valmis aloittamaan mehiläistenhoidon, ilmoittaudu kurssille tai varsinaiseen mehiläistarhurikoulutukseen. 

Marja Simonen
Mehiläisharrastaja